Taustatietoa masennuksesta

Masennus on yleinen, herkästi uusiutuva ja valitettavan usein pitkäkestoinen sairaus. Se lamaa toimintakykyä ja aiheuttaa huomattavaa kärsimystä sairastuneelle ja hänen läheisilleen. Masennukseen liittyviä riskitekijöitä on monia ja sanotaankin, että masennus on taustaltaan monitekijäinen sairaus(1). Näitä riskitekijöitä ovat sekä perinnölliset (suvussa masennusta) että ympäristötekijät. Esimerkiksi stressaavat ajankohtaiset elämäntapahtumat, lapsuuden aikaiset traumat ja tietyt persoonallisuuden piirteet (esim. korostunut vaativuus itseä kohtaan) saattavat altistaa depressiolle.

Masennus on yleinen sairaus, niin yleinen, että voidaan puhua kansansairaudesta. Tänä päivänä masennuksesta kärsii noin 5 % eli n. 200 000 suomalaista(2). Elämänsä aikana sairastuu joka viides, ja naisilla masennus on noin kaksi kertaa niin yleistä kuin miehillä (2:1)(3). Terveyskeskukseen hakeutuvista noin joka kahdeksas on masentunut(4) tavalla, joka vaatii hoitoa. Tätä useammalla on lieviä oireita. Monilla masentuneista on myös muita samanaikaisia fyysisiä tai psykiatrisia sairauksia, kuten päihde-, persoonallisuus- ja ahdistuneisuushäiriöitä(4,5). Muut samanaikaiset sairaudet heikentävät masennuksen ennustetta ja ne on myös siksi tärkeä tunnistaa ja hoitaa. Masennus uusiutuu herkästi. Tutkimusten mukaan reilusti yli puolet (jopa 70-80%) sairastuu uudelleen elämänsä aikana(6), riski on usein erityisen suuri toipumisvaiheessa. Uusiutumisriski on tärkeä huomioida hoidossa.

Suomessa masennusdiagnoosilla myönnettyjen uusien työkyvyttömyyseläkkeiden (mukaan lukien kuntoutustuet) suhteellinen osuus on kaksinkertaistunut viimeisten noin 20 vuoden aikana(7). On arvioitu, että masennus vie vuosittain noin 5000 suomalaista työkyvyttömyyseläkkeelle(1). Maailman terveysjärjestön (WHO) tutkimuksissa masennuksen on ennustettu nousevan maailmanlaajuisesti merkittävimmäksi, toimintakyvyttömyyttä aiheuttavaksi sairaudeksi vuoteen 2030 mennessä(8). Lisäksi sairauden vakavuutta kuvaa se, että se johtaa vuosittain noin 600-700 suomalaista
itsemurhaan(1). Masennuksen kuormittavuus on siis sekä inhimillisen kärsimyksen ja elämänlaadun että toimintakyvyn kannalta huomattava. Pahimmillaan masennus on tappava sairaus, joten sairauden hyvä hoitaminen on äärimmäisen tärkeää.

Kirjallisuutta:
1) Melartin TK, Isometsä ET. (2009). Miksi ihminen masentuu? Duodecim;125:1771-9.
2) Pirkola SP, Isometsä E, Suvisaari J, Aro H, Joukamaa M, Poikolainen K, Koskinen S, Aromaa A, Lönnqvist JK. (2005). DSM-IV mood-, anxiety- and alcohol use disorders and their comorbidity in the Finnish general population–results from the Health 2000 Study. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol;40:1-10.
3) Melartin T, Kuosmanen L & Riihimäki K. (2010). Tosi mies ei masennu? Suomen Lääkärilehti; 65:169-173.
4) Vuorilehto M, Melartin T, Isometsä E. (2005). Depressive disorders in primary care: recurrent, chronic, and co-morbid. Psychol Med;35:673-82.
5) Melartin TK, Rytsälä HJ, Leskelä US, Lestelä-Mielonen PS, Sokero TP, Isometsä ET. (2002). Current comorbidity of psychiatric disorders among DSM-IV major depressive disorder patients in psychiatric care in the Vantaa Depression Study. J Clin Psychiatry;63:126-34.
6) Angst J & Preisig M. (1995) Course of a clinical cohort of unipolar, bipolar and schizoaffective patients. Results of a prospective study from 1959 to 1985. Schweiz Arch Neurol; 146:5-16.
7) Markku Lehto, Kari Lindström, Jouko Lönnqvist, Olavi Parikko, Olavi Riihinen, Ismo Suksi, Hannu Uusitalo. Mielenterveyden häiriöt työkyvyttömyyseläkkeen syynä – ajatuksia ehkäisystä, hoidosta ja kuntoutuksesta. Helsinki 2005 (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 1236-2115; 2005:1) ISBN 952-00-1593-0.
8) WHO global report; [cited]; Available from: http://www.who.int/healthinfo/global_burden_disease/GBD_report_2004update_part4.pdf.